Moni on ihmetellyt, mistä kaikki alkoi ja miten innostukseni on säilynyt edelleen. Star Trek II:sen näkeminen joskus 11 vuotiaana oli uskomaton kokemus. Star Trek III:a en kuitenkaan saanut mistään nähtäväksi, sen ikäisenä elokuvien hankkiminen kun oli turhan vaikeaa. Etenkin siihen aikaan Suomessa oli Star Trek-viha televisio kanavilla, joten tyydyin vain unelmoimaan mitä elokuvassa tapahtui. Olin valmis maksamaan suurenkin summan, jotta olisin saanut elokuvan nähtäväksi.

Parin vuoden päästä kuitenkin minua onnisti, ja sain vihdoin lainattua Star Trek III:sen paikallisesta videovuokraamosta. Itseasiassa se nauha oli luultavasti ollut siellä jo useammankin vuoden...No, elokuvakokemus nyt ei ihan sitä ollut mitä olin odottanut, mutta jonkin suuren innon se sytytti minussa. Olin juuri saanut käsiini Deluxe Animation - ohjelman ja päätin sitten tehdä oman versioni Star Trek III:sta. Ja ensimmäisen animaationi nimeksi tulikin sitten "Star Trek III: The Search for Spock". Sitä ennen olin jotain pieniä slide show animaatioita tehnyt, mutta tämä oli kuitenkin ensimmäinen varsinainen animaatio.

Star Trek II:ssa minua juuri kiehtoi nuo avaruustaistelut, ja katsoinkin ne uskomattoman monta kertaa. Joten päätin tehdä seuraavan animaationi, Star Trek I: The Neutral Zone (1992). Eihän 3. osa voi olla ilman 1. ja 2. osaa... :-). Juoni oli yksinkertainen, mutta taistelua oli. Ja Enterprise oli täynnä mustia palojälkiä animaation lopussa...

Näissä sekä myöhemmissä Star Trek animaatioissa "tarinat" olivat vain tekosyitä taisteluun. Juonet eivät paljoa muuttuneet, mutta jokainen osa toi aina jotain graafisia uudistuksia. Enterprisenkin olen piirtänyt Deluxe Paintilla aikas monta kertaa vaikka kuinka monesta eri kuvakulmasta. Yleensä uusi animaatio toi mukanaan uuden kuvakulman Enterprisestä tai peräti kaikki kuvat uudestaan piirrettyinä. Ja olipa viimeisissä Star Trek pätkissä jopa kohtauksia planeetan pinnalla. Viimeisin Star Trek animaatio oli Star Trek XI, joka oli jo toinen, missä oli oikeata 3d renderoitua grafiikkaa. Star Trek X edusti ensimmäistä uuden sukupolven animaatiota, ja se oli _todella_ upea silloin. Tehosteita, pääasiassa räjähdyksiä jouduin "lainaamaan" sen ajan hitti-peleistä, kuten X-wingistä sekä Privateerista.

Star Trek animaatio sarjasta puuttuu osat 4, 7 sekä 8. Ne tuhoutuivat sen ajan porattujen DD korppujen mukana. Itseasiassa osa 8 ei edes valmistunut ennenkuin se tuhoutui. Siitä nousi melkoinen huuto perheessä aikoinaan...

Grafiikka parani, mutta juonet eivät. Sen aloin itsekin oivaltamaan Star Trek XI (1994) aikoina. Sitä ennen olin kuitenkin aloittanut aivan uuden sarjan, Star Wreckin (1993). Tätä animaatiota innoittikin sen ajan eräs hittipeli, Star Control II. Vielä vuonna 1994 sain aikaan jatko-osan Star Wreckille, "Star Wreck 2: The Old Shit". Star Wreck 2:n tekemiseen osallistui vihdoin myös nykyinen käsikirjoittajamme, Rudi Airisto, joka näkyi myös tarinan laadussa. Star Wreck 2:sen "menestyksen" jälkeen kuitenkin halusin tehdä myös vanhoja Star Trek animaatioita, ja myöhemmin samana vuonna tein myös ensimmäisen TNG animaation, joka oli graafisesti hieman Star Wreck 2:sta parempi. TNG animaatio yritti edeltäjiensä mukaan olla "aitoa" trekkiä, ei huumoria. Tämä TNG animaatio, "Challenging Yesterday" (1994), jäi viimeiseksi Star Trek sarjan animaatioksi. Vaikka tämän jälkeenkin kuvittelin jatkavani kumpaakin sarjaa...

Onneksi päätimme Rudin kanssa kuitenkin unohtaa vanhat Star Trek animaatiot ja jatkaa vain Star Wreck sarjaa. Vuonna 1995 aloitimme Star Wreck III:sen tekemisen. Mietin, mitä aina olisin halunnut nähdä Star Trekissä - Ison avaruustaistelun. Niitä oli turha odottaa oikealta Star Trekiltä, sillä pienoismallit rajoittavat alusten määrää silloisessa Trekissä. Babylon 5:stä kukaan ei ollut edes kuullutkaan silloin. Erittäin työlään homman jälkeen saimme Star Wreck III:sen valmiiksi vuonna 1996. Se onkin osoittautunut sarjan hauskimmaksi osaksi monien mielestä. Tosin hieman liian paljon käytetty kiroilu, jota on lievennetty englanninkäännöksessä, saattaa häiritä toisia.


Star Wreck III:sen piti aikoinaan jäädä sarjan viimeiseksi osaksi, mutta uudet ohjelmat mahdollistivat entistä hienomman graafisen toteutuksen, joten päätimme tehdä vielä yhden osan. Star Wreck IV editoitiin ensimmäistä kertaa Windows-pohjaisella videoeditointiohjelmalla. Aikaisemmat osat perustuivat Sound Blaster Pro:n mukana tulleeseen Mmplay ohjelmaan, joten aikaisemmat animaatiot vaativat juuri saman äänikortin.

Tavoitteenamme oli luoda mielenkiintoisemmat vihollishahmot, monimutkaisempi tarina sekä hieman vähemmän työläämpi loppuavaruustaistelukohtaus. Star Wreck III:n kaavaa emme halunneet matkia, vaan halusimme hieman toisenlaista huumoria, sekä animaation piti päättyä ei-Star Trek-tyyliseen ratkaisuun. Onnistuimme mielestämme kohtuullisesti, ja on moni pitänyt 4. osaa parhaimpanakin.

Päätimme, että Star Wreck Lost Contact perustuu pitkälti silloin vielä tulossa olevaan Star Trek elokuvaan. Päätimme myös ihan huvin vuoksi kokeilla bluescreenin käyttöä aivan amatööritason laitteilla. Sininen kangaanpala löytyi vaivatta, ja yllätys oli suuri kun näimme millaista jälkeä on mahdollista saada aikaan näinkin halvoilla laitteilla. Jos bluescreen tekniikka ei olisi toiminut, olisimme joko yrittäneet lavastaa alkeellisen komentosillan, tai jättäneet projektin siihen.

Kun vihdoin näimme Star Trek First Contact elokuvan, alkoi käsikirjoituksen tekeminen. Käsikirjoitus muotoutui ehkä turhankin helposti, koska tämä oli "vain" parodia oikeasta Star Trek elokuvasta. Star Wreck LC:n alku muistutti ehkä liikaakin alkuperäistä, mutta onneksi loppupuolisko erosi aika lailla. Käsikirjoituksen loppuosa meni parikin kertaa uusiksi, koska osa kohtauksista oli sittenkin mahdottomia tai liian kalliita toteuttaa. Osa kaatui siihen yksinkertaiseen seikkaan, ettei puolen metrin kinoksissa kuvata kovin uskottavia kesäkohtauksia. Ja paineet saada elokuva valmiiksi noin vuoden tekemisen jälkeen alkoivat olla suuret. Star Wreck Lost Contactin tekemisessä oli yksi suuri ero aikaisempiin osiin verrattuna: Sen tekeminen tuntui välillä työltä, josta ei saanut palkkaa. Varsinkin toimintakohtausten tekemiseen meni aikaa luvattoman paljon. Toiseksi näyttelijäsuoritukset olivat välillä hieman kehnoja, koska yksinkertaisesti kaikki tutut kaveripiirissä eivät voi olla synnynnäisiä näyttelijöitä. Tämä osaltaan hidasti kuvauksia. Ja pahin este kuvauksille oli yleensä fakta, että kaikkia tarvittavia näyttelijöitä oli erittäin vaikea saada samaan aikaan paikalle.

Elokuva kuitenkin valmistui vihdoin ja viimein 30.12.1997. Paikalla olivat lähes kaikki elokuvan tekemiseen osallistuneet henkilöt. Ensi-ilta pidettiin Pirkanmaan Ammattioppilaitoksen auditoriossa.

Elokuva vie 3,2 gigatavua levytilaa, joka on pakattu Motion JPEG formaatissa. Tyhjää tilaa tosin täytyi olla noin 12 gigaa, ennenkuin se riitti editointivaiheessa...Vuonna 1997 se oli aika paljon. Tätä elokuvaa varten hankin mm. FASTin FPS60 videoeditointikortin, joka oli aikoinaan aika kallis.